Kiire on kivaa

Näin vuoden puolivälissä on ehkä hyvä hetki muistella menneitä. Viimeisen vuoden aikana olen paiskinut hommia seurakunnassa jonkinlaisena seurakuntatyöntekijänä. Nyt kun asiaa ajattelee, on aika yllättävää, miten kiireistä työtä se loppujen lopuksi on. Koskaan aikaisemmin en ole voinut yhtä perustellusti sanoa, että olisin kiireinen. Koskaan aikaisemmin minun ei ole tarvinnut tarkistaa kalenterista, voinko sopia jonkin jutun tietylle päivälle.
Tämä ei kuitenkaan ole ollut sellaista huonoa kiirettä, vaan olen pitänyt siitä. Saarnojen valmistelut, seurakuntalehden ja nettisivun tekeminen ovat kaikki sellaisia juttuja, joiden tekemiseen omistan mieluusti aikaani.
Tänä kesänä en ehkä ehdi pitää kesälomaa. Elokuussa voi olla viikko tai pari, jolloin ei ehkä ole mitään, mutta muuten on yhtä jos toista hommaa. Heinäkuussa tulen viettämään jonkin verran aikaa Kuopiossa, jossa olen "kesäpappina". Loppukuusta on nuortenleiri, jonne pitäisi valmistella vähän raamattutunteja. Syksyn nuorteniltojakin voisi alkaa miettimään. Ja koulu...
Niin, aloitan elokuun lopulla opiskelun raamattukoulussa. Isona musta tulee ehkä metodistipastori.