Belle nuovo

Rhimego seisoi laskeutumistasanteella ja seurasi katseellaan hitaasti taivaalle nousevaa rahtialusta. Virin, Eteläpuolen kolmas aurinko, oli laskemassa ja maalasi taivaan kirkkailla violetin, oranssin ja vihreän sävyillä. Kauempana horisontissa vilkkaan liikenteen muodostama nauha piirsi viivan taivaanrannan muodostavan kaupungin profiilin yläpuolelle. Mekaanikko juoksi tarkkailuasemalta Rhimegon luo.

– Siellä on jotakin vikaa, sir.

– Mitä?

– Belle nuovo, siellä on jotakin vikaa.

Rhimego katsoi hetken mekaanikkoa ja sitten siirsi katseensa jälleen etääntyvään rahtilaivaan.

– Nopeasti! Kapteeni Serolo sanoi, että he eivät ehkä saa sitä vakautettua.

Rhimego lähti juoksemaan mekaanikon perässä tarkkailuaseman luo. Tarkkailuasema oli laajan hover-laskeutumitasanteen reunalla oleva pieni rakennus, josta laskeutuviin ja nouseviin aluksiin pidettiin yhteyttä ja laskeutumistasanteen toimintaa ohjattiin. Laskeutumistasanne oli jo muutaman vuoden ikäinen, mikä näkyi osittaisena ruostumisena, lommoina ja sammaleena, jota kasvoi sinnikäästi tasanteen saumakohdissa uutterien huoltodroidien vastatoimista huolimatta. Tarkkailuasema oli muotoiltu pienen, mutta jyrkän mäen kaltaiseksi ja se näytti erehdyttävästi maakellarilta, jollaisen voisi löytää Tugorenus kolmen maanviljelyssiirtokunnasta.

Pulska keski-ikäinen mies istui tarkkailuaseman huoltotaulun ääressä. Miehen huoliteltu univormu näytti olevan väärässä paikassa hänen päällään.

– Mistä on kyse, luutnantti?

– Belle nuovon kapteeni ilmoitti, että aluksen vakaimet ovat irronneet. Lisäksi juurimidium vuotaa.

– Käske heidän palata välittömästi.

Pulska mies kumartui yhteyslaitteen ylle ja painoi katkaisijaa.

– Kapteeni Serolo, täällä tarkkailuasema 5-B 003, kuulen.

– Serolo kuulee. Tilanne on äärimmäisen paha. Vuoto on edennyt jo kambikammiohin. Kaksi pumpuista lakkasi toimimasta ja kolmas toimii vain puolella teholla.

– Kapteeni Serolo, tuokaa Belle nuovo takaisin.

– Emme voi. Juuridium syövytti yhteyskaapelit eikä ohjaus toimi. Huoltoryhmä yrittää saada yhteyden moottorin tietokoneeseen ja sitä kautta ehkä onnistumme saamaan
Bellen jonkinlaiselle kiertoradalle, mutta toistaiseksi lennämme ohjauskyvyttöminä.

– Kapteeni Serolo, tässä Rhimego. Lähetämme kuormaajan tueksenne. Tarvittaessa voitte evakuoida miehistön siihen.

– Kiitos, Rhimego. Toistaiseksi mitään vaaraa ei ole, sillä ehdimme nousutunneliin ja moottorit ovat täydessä toimintakunnossa. Pahin, mitä voi tapahtua on siis se, että lennämme avaruuteen ja suoraan eteenpäin kunnes polttoaine loppuu. Toivottavasti saamme vian korjattua kuitenkin ennen sitä.

– Ilmoittakaa heti, jos tarvitsette jotakin, Serolo. Autamme kaikin tavoin.

Rhimego nousi muutaman rappusen ja astui ulos tarkkailuaseman punertavasta keinovalosta. Virin oli nyt täysin kadonnut horisontin taa ja tähdet olivat alkaneet loistaa himmeinä keskitaivaalla. Hämärää kestäisi vain muutaman hetken ennen kuin Piliron alkaisi nousta. Bella nuovon raketit loistivat hämärässä kuin kynttilät pimeässä huoneessa. Laskeutumistasanteen alapuolelta ilmestyvä pieni kajo ilmoitti kuormaajan lähestymisestä. Vanha ja massiivinen rahtaushover tuntui kitisevän liitoksistaan, kun se jälleen kerran nousi yläilmoihin. Se kiihdytti vauhtiaan tasaisesti ja suuntasi loittonevaa rahtialusta kohti, jonka lastin se oli juuri purkanut ja taas täyttänyt.

Rhimego kaivoi taskustaan savukkeen, sytytti sen ja veti keuhkonsa täyteen savua. Piliron alkoi nyt ilmoittaa nousustaan värjäämällä itäisen taivaanrannan kirkkaan punaiseksi. Puna nousi korkealle ja sekottui keskitaivaalla tähtitaivaan mustuuteen. Tähdet välkehtivät viimeiset tervehdyksensä ja katosivat uuden, suuremman valon vallatessa alaa.

Kumea jyrähdys havahdutti Rhimegon uuteen tilanteeseen. Vanha kuormaaja oli edelleen kiihdyttämässä kohti Belle nuovoa ja kuroi välimatkaa umpeen tasaisen varmasti. Belle nuovo oli enää pieni soihtu korkealla taivaalla. Jotain oli kuitenkin vialla. Kahden valopisteen sijasta Rhimego näkikin kolme valopistettä. Hän ryntäsi takaisin tarkkailuaseman rappusille, joilla häntä vastaan tuli huolestunut mekaanikko.

– Sir!

– Mitä hemmettiä tapahtuu, Jurbin?

– Juuridium saavutti polttoainekammion ja räjähti. Olemme menettäneet yhteyden Belle nuovoon.

– Miten se voi olla mahdollista? Polttoainekammio on tyhjiöeristetty ja juuridiumin ei pitäisi päästä lähellekään sitä.

– Ilmeisesti se huoltoryhmä, joka yritti saada yhteyden moottorien tietokoneeseen teki jonkin virheen ja avasi sulkukammiot deliirisäiliössä.

Rhimego palasi tasanteelle. Belle nuovo oli alkanut tasaisesti laskea. Sen moottorit olivat himmenneet puoleen ja kyljestä lähti turkoosi savujuova. Kuormaajan vauhti oli nyt nopeampi kuin Bellen ja se saavuttaisi rahtialuksen muutamassa minuutissa.

– He putoavat, eikö niin, mekaanikko?

– Ainakin alus puotoaa. Kuormaaja saattaa ehtiä juuri ja juuri aluksen luo, jotta miehistö saadaan evakuoitua. Lasti on kuitenkin menetetty.

– Saamari!

Rhimego kääntyi katsomaan putoavaa alusta. Pilironin ensi säteet kirivät korkeimpien rakennusten huipuille ja pian koko laskeutumistasanne kylpi kirkkaassa auringonvalossa.

– Ilmoittakaa keskukseen, että ghirillion-7 -lasti menetettiin. Pyytäkää heitä lähettämään siivousryhmä mahdollisimman pian. Laskekaa myös Bellan putoamispaikka ja antakaa evakuointikäsky alueen asukkaille.

– Kyllä, sir.

Mekaanikko nosti hieman kättä lähtötervehdykseen ja poistui takaisin tarkkailluaseman uumeniin. Rhimego jäi jälleen yksin laskeutumistasanteelle. Tuuli alkoi puhaltaa hiljalleen. Hän nosti savukkeen huulilleen ja koitti imeä siitä savua. Se oli kuitenkin sammunut ja taittunut puolivälistä kahtia kaiken keskellä. Rhimego repäisi vääntyneen osan irti ja sytytti savukkeen uudelleen ja jäi katsomaan putoavan aluksen kuolinkamppailua.

Kuormaaja oli nyt saavuttanut rahtialuksen. Se oli tarrautunut kahdella jykevällä telakointitarraimellaan Bella nuovon runkoon ja oli kiinnittämässä ilmalukkoaan rahtialuksen ulko-oveen. Muutaman minuutin molemmat alukset vajosivat hitaasti kohti alhaalla odottavaa kaupunkia. Sitten kuormaaja irrotti ilmalukkonsa vapautti telakointitarrainten otteen ja päästi Bella nuovon kohtaamaan kohtalonsa. Kuormaaja kääntyi suuressa kaaressa ja suuntasi kohti laskeutumistasanteen alla olevaa huoltohangaaria.

Rhimego pudotti savukkeen lopun maahan ja pyöräytti sen sappaallaan sammuksiin. Hän katsoi vielä hetken putoavaa rahtialusta ja käveli sitten hissin luo, jolla hän pääsi huoltohangaariin. Siellä hän hyppäisi hoveriinsa ja menisi antamaan raporttinsa keskukseen.

– – –

Dykhomenon sulki rahtikammion sulkulukon. Rhimego katsoi häntä hieman kurtistaen.

– Toivottavasti tämä on kaiken arvoista.

– Totta kai se on, mutta älä sinä vaivaa sillä päätäsi.

– No en, mutta jos tätä jatkuu vielä pitkään, aletaan ihmetellä. Minun osastoni on jo menettänyt vakuutusbonukset ja taidamme johtaa onnettomuustilastoissa.

– Mitä sitten? Kukaan ei tälläkään kertaa kuollut. Mehän teemme vain palveluksen yhtiölle, kun he saavat syyn vaihtaa vanhoja rahtialuksiaan uusiin malleihin.

Dykhomenon avasi ilmalukon ja heitti savukkeensa katuojaan. Hän nousi askelman ja kurotti aluksen sisään ja palasi takaisin kädessään pieni paperiin kääritty paketti. Hän heitti sen Rhimegolle, joka otti paketin vastaan vasemmalla kädellään.

– Siinä koko summa tämän kertaisesta.

Dykhomenon astui sisään alukseen ja Rhimego jäi seisomaan paikoilleen. Dykhomenonin pää ilmestyi vielä oviaukkoon.

– Okei. Jos se tekee sinut onnelliseksi, saat seuraavalla kerralla 10% enemmän.

Miehen pää painui takaisin sisään ja ovi sulkeutui sihisten. Aluksen moottorit pärähtivät käyntiin ja alkoivat puhaltaa lämmintä höyryä. Rhimego väisti muutaman askelen viereiselle kujalle. Alus alkoi nousta hiljalleen, suoristui ja aloitti nousukiihdytyksen. Rhimego astui takaisin kadulle katsoen pakenevan aluksen perään suupielillään pieni hymynkare.

Olen selkä!

Kotisivuni (www.veliloponen.tk) on ollut poissa kuvioista jonkin aikaa, mutta nyt oikeastaan vahingossa päädyin selailemaan bloggerin ominaisuuksia ja yllättäen huomasinkin, että olin luonut itselleni blogin. Niinpä otin asiasta hyödyn irti ja päätin yhdistää blogin ja tuon tk-osoitteen.
En tiedä, kuinka usein tällä kertaa pääsen päivittelemään, mutta ehkä kirjoittelen tuntojani aina silloin tällöin. Ihan kunnollinen nettisivukin on edelleen ollut mietteissä, mutta muut kiireet vievät kaiken ajan.

Toistaiseksi ei tämän enempää, mutta toivon mukaan pian tulee lisää! Sarjakuvia, kuvituksia ynnä muutakin voisin taas vaihteeksi esitellä...