Kenraali

Vanha mies harppoi kahdella pitkällä loikalla kukkulan laelle. Hänen eteensä avautui näkymä laaksosta, jonka vastakkaisella reunalla oli pieni väliaikainen asutus. Kaksi Giliger-liitäjää partioi asutuksen lähistöllä.

Miehen yllä oli eläimen nahasta tehty viitta ja sen alta pilkisti keisarinnan armeijan kenraalin univormu. Jalassa hänellä oli rautavahvisteiset saappaat, silmillä Teider-lasit. Harmaantuva tukka oli paennut kauas takaraivolle ja otsaan lapsena tatuoitu heimomerkintä näkyi koko komeudessaan. Valkoharmaaraidallinen parta oli pitkä ja takkuinen.

Mies jatkoi matkaansa vaivattoman tuntuisella loikalla. Hän piti yllä sopivan nopeata tahtia, mutta pysyi kaiken aikaa piilossa Giligerien näköpiiristä. Vanhus saapui asutuksen läheisyyteen. Se koostui kahdesta asuinkuplasta ja varastoteltasta. Varastoteltan vieressä oli suojapressulla peitetty avaruussukkula. Molempien asuinkuplien ovella seisoi vartija. Vanha mies tarvitsisi harhautuksen. Hän kääntyi katsomaan lähenevää Giligeriä.

Giliger-liitäjä lensi kahden metrin korkeudella maasta. Sen anturit tutkivat ympäristöä useilla eri taajuuksilla. Liitäjä oli vain kolmenkymmenen senttimetrin mittainen, mutta sen sisään mahtui tehokas havainnointijärjestelmä ja keskusyksikkö sekä 3D-luokan plasmaharppuunat. Giliger oli varsin yleinen turvabotti, vaikkakin sitä uudempi malli, Hedimor, oli jo ehtinyt saavuttaa suurta suosiota. Giliger ei ollut minkään sotilaallisen järjestön käytössä, siihen se oli liian heiveröinen, eihän siinä ollut edes panssaria, joten vanha mies osasi arvata, että tulokkaat olisivat joko tutkijoita tai salametsästäjiä. Turisteja tälle syrjäiselle planeetalle ei eksyisi.

Vanhus paransi asentoaan piilopaikassaan. Liitäjä lähestyi sopivasta kulmasta ja mies oli valmis. Hän tarttui maassa lojuvaan kivenlohkareeseen ja viskasi sen Giligeriä kohti. Liitäjän anturit havaitsivat lentävän lohkareen välittömästi ja se aloitti vastatoimet, mutta kivi oli liian iso sen plasmaharppuunoille. Kivi hajosi kolmeen pienempään osaan, joista kaksi osui suoraan liitäjään. Kivet vioittivat sen toista ohjainta ja saivat aikaan oikosulun keskusyksikön logiikkapiirissä. Liitäjä jäi lentämään pientä ympyrää ja toinen liitäjä suunnisti paikalle.

Mies siirtyi hiljaa lähemmäksi asuinkuplia. Niiden vartijat olivat huomanneet liitäjän ongelmat ja toinen päätti lähteä tarkastamaan, mitä oli tapahtunut. Vanha mies hiipi lähemmäksi paikalle jäänyttä vartijaa. Vartija koetti kiinnostuneena nähdä, mitä liitäjälle oli tapahtunut ja se teki lähestymisen vanhukselle helpommaksi. Mies hivuttautui ihan vartijan taakse ja kietoi kätensä tämän ympärille. Vaimea rusahdus kertoi vartijan niskan katkeamisesta ja ruumis putosi velttona maahan.

Toinen vartija palasi takaisin ja pysähtyi nähdessään toverinsa maassa. Hän nosti aseensa ja kierähti pari kertaa ympäri hermostuneena. Samalla hän lähestyi toisen asuinkuplan ovea. Ennen kuin hän pääsi ovelle, vanha mies hyppäsi piilostaan näkyviin muutaman metrin päässä. Vartija laukaisi aseensa vanhuksen suuntaan, mutta hän oli liian ketterä ja nopea. Vartija otti muutaman askeleen vanhuksen äskeistä olinpaikkaa kohti ja koetti nähdä miehen uudelleen. Vanha mies hyppäsi suoraan vartijan eteen ja löi oikealla kyynärpäällä tämän aataminomenaan samalla kun hän otti vartijan aseen vasemmalla kädellään. Vartija putosi polvilleen pidelleen kurkkuaan ja henkeään haukkoen kunnes lyhistyi elottomana maahan.

Vanha mies katsoi vartijalta ottamaansa asetta. Se oli puoliautomaattinen plasmapistooli, jossa oli itselatautuva akku. Mies irrotti akun ja muutti pari liitäntää ja pisti sen takaisin paikoilleen. Hän vapautti pistoolin varmistimen ja painoi sen latauskytkintä. Pieni äänimerkki kertoi akun lataamisen alkamisesta. Vanhus odotti hetken, astui toisen asuinkuplan ovelle ja aukaisi sen. Sisällä oli kolme miestä ja nainen kenttäpöydän ympärillä. Pöydälle oli levitetty paperisia karttoja. Kuplan sisäseinämillä oli pari kokoontaitettua kenttävuodetta, muutama hydrolaatikko ja erinäisiä varusteita.

Kaikki sisällä olijat kääntyivät katsomaan vanhusta. Mies ei kuitenkaan antanut heille aikaa reagoida, vaan heitti pistoolin heidän keskelleen pöydälle ja sulki oven. Hän hyppäsi toista kuplaa kohti teki maassa taidokkaan kuperkeikan ja kyyristyi sen vastakkaiselle puolelle suojaan. Voimakas räjähdys pullisti asuinkuplan valtavaksi palloksi. Kuplan materiaali ei kuitenkaan jaksanut vastustaa räjähdyksen voimaa kauaa ja ratkesi kaikista kolmesta saumastaan. Hetken aikaa näytti siltä kuin kupla olisi ollut suunnaton kukka, jonka räjähdys olisi saanut kukkimaan. Sitten se laantui pelkäksi tulipaloksi ja kuplan jäänteet leijailivat palavina suikaleina maahan.

Vanhus nousi varovaisesti suojapaikastaan. Hän odotti hetken aikaa ennen kuin avasi toisen asuinkuplan oven. Se oli tyhjä ja pimeänä. Sielläkin oli reunoilla kenttävuoteita, neljä, muutama hydrolaatikko ja varusteita. Mies kääntyi kuplan ovella sukkulaa kohti. Jäljelle jäänyt Giliger-liitäjä tuli tutkimaan räjähtänyttä asuinkuplaa. Vanha mies käveli sukkulan luo ja veti sitä peittävän pressun alas. Sukkula oli Presso-5, parin vuoden ikäinen malli, joka oli tarkoitettu pitkän matkan lentämiseen. Emoaluksesta ei siis tarvitsisi huolehtia.

Mies siirtyi sukkulan ovelle, avasi sen ja loikkasi sisään. Ovi sulkeutui ja pian sukkula heräsi eloon. Tulipaloon keskittynyt Giliger menetti mielenkiintonsa asuinkuplan jäänteitä kohtaan ja ryntäsi sukkulaa kohti. Sukkula alkoi nyt hiljalleen nousta Giliger viilettäen hurjana sen ympärillä. Lopulta liitäjä tuntui saavan ajatuksen ja ampui kaksi plasmaharppuunaa sukkulan pohjaa kohden. Sukkulan nousu hidastui ja pysähtyi kokonaan. Se alkoi hitaasti lipua Giligeriä kohti, tönäisi sitä kyljellään ja aloitti jälleen nousun. Kolhaisu vaurioitti kiitäjää, joka huojahteli hetken aikaa ilmassa ja aloitti sitten laajan kaaren, joka päättyi pieneen räjähdykseen, kun Giliger osui maahan muutaman kilometrin päässä.

Vanha mies suuntasi uuden sukkulansa kohti Wilmagerron HT-5:ttä, jossa sijaitsi keisarinnan sotalaivaston tukikohta. Vanha mies oli joutunut olemaan planeetalla lähes seitsemän vuotta pakkolaskunsa jälkeen. Suuressa Helvengerin taistelussa keisarinna oli menettänyt parhaimman kenraalinsa ja Sota oli joutunut olemaan aivan liian kauan ilman sankariaan. Zolmor palaisi kotiin ja johtaisi jälleen voitokkaana joukkojaan.

Kapina